Osteopatia sai alkuunsa Yhdysvalloissa vuonna 1874. Sen kehittäjä oli Andrew Taylor Still (1828-1917). 

Lääkäriksi valmistunut Andrew Taylor Still huomasi lääketeiden rajoitukset, kun kolme hänen omaa lastaan kuoli aivokalvontulehdukseen. Tämä sai hänet etsimään uusia keinoja kehon parantamiseen. Still uskoi, että keho pyrkii sopeutumaan ja parantamaan itsensä. Keho täytyy nähdä kokonaisuutena, jossa mm. luusto, lihakset, jänteet, nivelet, rauhaset ja sisäelimet yhdessä hermoston ja verenkierron kanssa muodostavat kokonaisuuden. Pienikin häiriö esimerkiksi lihaksessa, nivelessä tai luussa saattaat häiritä esim. hermoviestintää, verenkiertoa tai immuunipuolustusta. Siksi on tärkeää hoitaa koko ihmistä eikä vain kipua tai sairautta.

Andrew Taylor Still ja lääkäri William Smith (Skotlanti) perustivat ensimmäisen osteopatiakoulun vuonna 1892, College of Osteopathy.

Osteopatia levisi Eurooppaan sen jälkeen kun englantilainen fysiologi John Martin Littlejohn (1865-1947) oli saanut apua Stilliltä keuhkotautiinsa. Parannuttuaan hän ryhtyi itse opiskelemaan osteopaatiksi ja myöhemmin lääkäriksi. Palattuaan Englantiin hän perusti Euroopan ensimmäisen osteopatiakoulun Brittish School of Osteopathy (BSO) 1917, joka toimii edelleen.

Osteopaattikoulutus aloitettiin Suomessa vuonna 1988, Luontaislääketieteen Instituutti Kaironissa.

“Kun keho on tasapainossa, sillä on suurempi vastustuskyky sairauksia ja stressiä vastaan.” 

Osteopatian ajatuksena on hoitaa ihmistä kokonaisuutena, kehona ja mielenä. Etsitään syyt vaivoihin ja hoidetaan niitä. Kivun tai vaivan syy ei aina ole siellä missä kipu on vaan voi olla oire häiriöstä ihan jossakin muualla kehossa. Esimerkiksi niskakipujen syynä voi olla häiriö selkärangassa tai lantiossa.

Osteopatiassa käytetään hyväksi kehon omaa voimaa, sillä keho pyrkii terveyteen ja tasapainoon. Keholla on itseparantava voima, jota osteopaatti voi edesauttaa hoitamalla kehoa manuaalisesti.  Kun keho on tasapainossa, sillä on suurempi vastustuskyky sairauksia ja stressiä vastaan.